“Tervehdys” – mikä oivallinen suomalainen suggestio! Tervehdittäessä lähetetään vastapuolelle (ja samalla itselle) parantavaa energiaa aivan huomaamatta. Olen erittäin kiinnostunut siitä, kuinka tietoisella ja tiedostamattomalla tasolla viestiessämme vaikutamme toisiimme. Suggestioita hyödynnetään erilaisissa terapioissa, hypnoosissa ja NLP:ssä, mutta pelkkä arkinen kommunikaatiommekin on täynnään vähintäänkin tiedostamattomia suggestioita. Kun tiedämme mielemme taipumuksen reagoida käytettyyn kieleen, miksi emme laajemmin hyödyntäisi tätä tietoa (ks. esim. Duodecim: Mielikuvat ja suggestiot).

Mitä tapahtuu esimerkiksi sairaalaympäristössä? Joudun “sairaalaan” – miksi en pääse “parantolaan”? Miksi näytteenottaja sanoo “nyt pistää”, eikä esim. “nyt otan näytteen, eikä tunnu yhtään pahalta”? Hoitotyössä olisi mielestäni eräs olennainen kehityksen paikka juuri siinä, kuinka potilasta puhutellaan. Placebo-vaikutsta on tutkittu pitkään, mutta viime aikoina on tutkimuksessa alettu huomioida myös ns. nocebo-vaikutus. Nocebo on vastakkainen placebolle, ja tarkoittaa negatiivisten ennakko-odotusten aikaansaamaa somatisointia. Esimerkiksi hoidon ennakko-odotusten luomisella on lääkärillä aivan erityinen rooli. Paitsi että moni pitää lääkäriään edelleen erityisenä auktoriteettina terveydenhoidossaan, nauttii lääkäri erityistä luottamusta asiantuntija-asemansa vuoksi. Siksipä on äärimmäisen merkityksellistä se, kuinka lääkäri puhuttelee potilastaan, ja millaiset odotukset paranemisensa suhteen hän tälle luo. Tehtävä on tietysti vaikea sikäli, että lääkärin on jo ammattietiikkansa puolesta kyettävä kertomaan potilaalle hänen tilanteestaan niin realistisesti kuin mahdollista. Toisaalta, kuten lääkärit itse usein toteavat, lääketiede ei ole eksaktia tiedettä, eikä koskaan voida täsmälleen tietää, mitä jokin sairaus tai jokin lääke saa potilaassa aikaan. Saman asian voi myös esittää monella tapaa, ja kommunikaatio pohjaa aina omaan asenteeseen.

Itse olen havainnut, että vain aniharva lääkäri ymmärtää tämän, ja omaa taidon käyttää placebo-valtikkaansa potilaan eduksi. Taito koostuu mielestäni oikeanlaisen kielenkäytön ja lempeän läsnäolon yhdistelmästä, jonka kuitenkin uskon olevan opittavissa oleva. Pieni tviikkaus omaan suhtautumiseen saattaa myös olla tarpeen: “miten voin saada potilaani lähtemään vastaanotolta mahdollisimman kevein mielin ja täynnä elinvoiman tunnetta”. Voi vain kuvitella, millainen vaikutus terveydenhuollon kustannuksiin syntyisi, kun sairaalamaailmassa alettaisiin tietoisesti siirtymään positiivisempaan kommunikaatioon.

***
Videovinkki: Lissa Rankin on TEDx: Is there scientific proof we can heal ourselves?
Lukemista nocebosta: Lisää tietoa nocebo-vaikutuksesta (Harvard Health Publicationsin artikkeli Terve.fi -sivustolla)