Se suuri kysymys, johon (toivottavasti) jokainen meistä jossain elämänsä vaiheessa törmää. Joillekin vastauksen etsinnästä muodostuu elämän punainen lanka, jopa työura. Toiset taas mieluummin sivuuttavat aiheen liian vaikeana. Itselleni aiheen käsittely on luonnollinen osa ihmiseloa. Elämäni on tutkimusmatka ihmisenä olemisen ihmeeseen. Välillä ajattelen, että elämän lähde, tarkoitus ja tapahtuminen ovat jotain niin monimutkaista, ettei meidän ehkä ole mahdollista, tai edes tarkoituksenmukaista sitä kokonaisuudessaan ymmärtää. Välillä taas palaan ajatukseen, että kyse on vain yksinkertaisesti olemisen kokemisesta, ei sen kummempaa. Ehkä molemmat ovat samanaikaisesti totta. Todennäköisesti vuosien päästä – tai ehkä jo huomenna – saatan olla muodostanut taas jonkun toisen käsityksen itselleni.
Tänä päivänä ajattelen asiasta näin:
Elämässäni on kolme tarkoitusta – tai ehkä pitäisi puhua tavoitteista.
- Yhteyden löytäminen omaan itseen, eli itsetuntemuksen kasvattaminen – henkisesti, fyysisesti, mentaalisesti, ja kaikilla muilla mahdollisilla tasoilla. Älyllinen pohdinta ja fyysinen elämänkokemus omaa kehoa, käyttäytymistä ja suhtautumista havainnoimalla antaa jonkinlaisen identiteetin kokemuksen. Ulkokohtaisesti voi helposti seurata omaa toimintaansa vaikkapa videolta tai kuunnella muiden ihmisten mielipiteitä itsestä, ja todeta, että “tuollainen olen”. Sukellus omaan sisäiseen maailmaan voi kuitenkin paljastaa kokonaisen universumin, joka syystä tai toisesta kiteytyy meissä tietynlaiseksi ulkoiseksi olemukseksi. Sanotaan, että tiedämme enemmän avaruudesta, kuin aivojemme toiminnasta. Sama pätee sitä kautta koko kehon, mielen ja olemuksemme ymmärtämiseen. Tutkimusmatka sisäänpäin on vähintään yhtä ääretön ja ihmeellinen, kuin matka avaruuteen.
- Yhteyden löytäminen ympäröivään maailmaan, eli kuinka elää osana kokonaisuutta ja synergiassa sen kanssa. Tähän kuuluvat paitsi fyysinen ympäristö, luonto ja ihmissuhteet eri tasoilla, myös se fyysinen ja energeettinen kokemus siitä, mihin itse loppuu ja missä muu maailma alkaa. Tämän aiheen parissa meditoiminen tuo pian ilmi, että rajaa voi olla aika mahdotonta (ja tarpeetonta) löytää. Niin huurupäiseltä kuin se kuulostaakin, me todella “olemme aurinko, kuu ja tähdet” – universumi, joka tarkkailee itseään kauttamme.
- Jatkuva muutos, toiminta – oman elämäntehtävänsä löytäminen. En tarkoita, että meillä olisi välttämättä joku ennalta määritelty tehtävä, vaikka sekään ei ole täysin poissuljettu ajatus. Niin tai näin, uskon, että jatkuvan uteliaisuuden ja oman sisäisen vietin tai palon johdattamana päädymme sellaisen tekemisen äärelle, jossa koemme ilmentävämme omaa potentiaaliamme parhaiten. Elämän jännitettä tuntuu pitävän yllä kaksi vastavoimaa: luominen ja tuhoaminen. Yhtä ei voi olla ilman toista: samalla kun uutta syntyy, on jotain hävittävä. Jokainen meistä osallistuu luomisen ja hävittämisen kiertokulkuun kaikilla toiminnan ja ajattelun tasoilla.
Nämä kaikki kolme osa-aluetta kietoutuvat toisiinsa yhdeksi olemisen ja elämisen mysteeriksi, jonka tutkiminen on vähintäänkin kokeilemisen arvoinen asia. Se ei vaadi askeesia tai erämajaan vetäytymistä, vaan hieman säännöllistä hiljentymistä arjen keskellä – kuuntelemaan, havainnoimaan ja nautiskelemaan.