Joogan matka on siitä jännittävä, että ihan jatkuvasti tapahtuu oivaltamista, kuoriutumista, havahtumista – paitsi oppilaana, etenkin opettajana. Suhteeni asanaharjoitukseen ja käsitykseni siitä on vaihdellut vuosien varrella useaan otteeseen.

Aloittaessani oman harjoitukseni vuosikausia sitten, ajattelin asanaharjoituksen olevan joogan keskiössä. Kehon joustava liikuttelu erikoisiin asentoihin houkutteli etsimään itsestä uusia kehollisia ulottuvuuksia. Tämä tuntuu olevan myös kovin yleinen suhtautuminen joogaan kaikenlaista fyysistä suorittamista ihailevassa kulttuurissamme.

Välillä olin tiukasti sitä mieltä, että asanaharjoitus ja fyysinen kuntoharjoitus eivät voi olla sama asia – asanan tarkoitus terapeuttisena harjoituksena oli auennut. Jossain vaiheessa korjasin taas käsitystäni sillä ajatuksella, että asanaharjoitus vahvistaa, notkistaa ja tasapainottaa kehoa, jotta se voi istua pitkään paikallaan meditaatiossa. Tällä perusteella hyvinkin vahva ja liikunnallinen asanaharjoitus voisi pohjustaa joogan olennaisinta harjoitusta: meditaatiota.

Nyt olen kuitenkin päätynyt kokemuksessani ja pohdinnassani (Patanjalin sutrien sekä joogan historiatiedon sulattelussani) kahteen päätelmään, joille myös nykyinen ohjaukseni perustuu:

1. Jooga elää ja kehittyy kulttuurimme mukana, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa. Monet asiaan syvemmin perehtyneet ovat huolissaan siitä, että joogan ydin katoaa tai vesittyy uusien käsitysten ja tyylien alle. Kieltämättä “jooga” -termiä on venytetty aika pitkälle erilaisten sauna-, nauru- ja kaljajoogien myötä. Joogasta on tullut asanaharjoituksen synonyymi ja moni vetää “asanajumppaa” sisäisen rauhan kustannuksella. Jos kuitenkin muistetaan, että asanaharjoituksen alkuperäinen tarkoitus on tyynnyttää mieli, on luonnollista, että erilaiset tiet voivat johtaa joogaan – yhteyteen itsensä ja universumin kanssa. Toisille se voi olla asanaharjoitus, toisille polkujuoksu ja joillekin ratsastus tai saunominen.
2. Vallattoman mielen rauhoittamisen lisäksi perinteisillä asanoilla on myös toinen, erittäin tärkeä merkitys: kehon epätasapainon eli sairauden ehkäisy ja parantaminen. Tässä keskiössä on erityisesti selkärangan joustavana pitäminen sekä sisäelinten hoitaminen. Kirjallisuudesta löytyy runsaasti kuvauksia siitä, mitä erilaisissa asanoissa tapahtuu ja mitä niillä tavoitellaan. Erilaiset taivutukset ja kierrot hoitavat selkärankaa, vartalon alueen elimiä, sydäntä ja verenkiertoa. Hallitulla hengityksellä mm. tehostetaan keuhkojen tuuletusta ja hermoston rauhoittamista. Vaikka asanat tuovat tietyssä määrin myös vahvuutta ja notkeutta lihaksistoon, tämä ei ole niiden päätarkoitus. Tasapainollakin on ensisijaisesti fysiologinen ja henkinen merkitys. Hyvin terapiakeskeinen ajatus siis.

Yhdynkin tässä siis monen kokeneemman opettajan kehotukseen: jos ensisijainen tavoitteesi on kasvattaa voimaa, mene kuntosalille, tee kehonpainoharjoittelua tai harrasta jotakin muuta lihaskuntoa kasvattavaa toimintaa. Itse asiassa menen pidemmälle: tämä on mielestäni erittäin suositeltavaa, samoin kuin aerobinen liikunta, jonka edut kehon ja mielen terveydelle on kiistattomasti todistettu moneen kertaan.

Sen sijaan käytä joogaharjoitusta tapana kasvattaa kehomielesi herkkyyttä sisäiselle kuuntelulle, kehotietoisuuden lisäämiselle, hengityksen voiman löytämiselle ja mielen harjaannuttamiselle hiljentymiseen. Tutki asanan vaikutuksia kokonaisvaltaiseen hyvinvointiisi ja olemiseesi arjessa. Anna joogan lähteä elämään arjessasi pieninä huomioina olemisesi ja toimintasi tavasta. Näitä harjoituksia yhdistellen voit omalla tavallasi löytää oman joogasi, yhteytesi siihen, mitä pidät itseäsi suurempana.

Lue täältä lisää, kuinka tämä lähestymistapa näkyy ohjauksessani.