Joogan perinteeseen kuuluu lukuisa määrä erilaisia pranayamoiksi kutsuttuja harjoituksia (prana = elinvoiman käsite sanskriitiksi, yama = hallinnan käsite). Suomeksi puhutaan usein vähän yksinkertaistaen ”hengitysharjoituksista”. Hengitysharjoitukset laajemmassa mielessä voivat kuitenkin olla mitä tahansa hengitykseen liittyviä harjoituksia, oli kyse sitten liman poistamisesta keuhkoista, pallean ja muiden hengityslihasten vahvistamisesta, psykofyysisistä harjoitteista, tai sitten näistä elinvoiman virtaukseen perustuvista, usein tietynlaisilla mudrilla (käsien ja sormien asennot) höystetyistä pranayamatekniikoista. Näitä kaikkia menetelmiä olen elämäni aikana opiskellut ja opiskelen edelleen tarkoituksenani muodostaa aiheesta mahdollisimman laajaa ymmärrystä ja kokemusta, jota voin ohjaustyössäni parhaalla mahdollisella tavalla soveltaa.

Hengitys on kaikessa arkisuudessaan melko mystinen asia ja tapahtuma: vieläkään ei täysin ymmärretä, mistä tämä elämää ylläpitävä henki – elämänvoima – saa alkunsa. Tai on saanut – kyseessähän on oikeastaan aikojen alusta alkanut suuri hengitys, joka on levittäytynyt vähintäänkin kaikkeen elollisena pitämäämme. Nyt me tutkittuun tietoon vakaasti uskovat ja tästä alkulähteestä jossain määrin eksyneet ihmiset yritämme tämänhetkisin (edelleen puutteellisin) menetelmin ja laittein ymmärtää jotakin käsityskykymme piiriin mahtuvaa osaa tästä merkillisestä tapahtumasta. Osaamme mitata happisaturaatiota, huippuvirtausnopeutta ja vitaalikapasiteettia. Ymmärrämme hiilidioksidin yhteyden elimistön happo-emästasapainoon ja solujen aineenvaihduntaan. Pystymme silmin sekä kuvantamismenetelmin seuraamaan, kuinka hengitys liikuttaa kehon osia suhteessa toisiinsa ja hieroo sisäelimiä keuhkojen vuoroin täyttyessä ja tyhjentyessä. Silti hengitysfysiologiankin saralla ollaan vasta raapaistu pintaa. Mutta hyvä niin, sillä tällä nyky-ymmärryksellä osaamme mm. auttaa monia hengityselinsairaita parantamaan elämänlaatuaan!

Hengityksen psykofyysistä olemusta on onnistuttu niinikään jo jonkin verran tutkimaan. Hengityksen yhteys tunteisiin ja hermostoomme on todistettu, ja erilaisia rauhoitavia hengitysharjoituksia saatetaan käyttää esimerkiksi psykofyysisessä psykoterapiassa tai fysioterapiassa. Alan ammattilaisille ja aiheen harrastajille hengityksen vaikutus ihmisen itsesäätelyyn on itsestäänselvää, mutta asiaan aiemmin perehtymättömille voi olla yllätys huomata, mitä kaikkea oman hengityksen taakse kätkeytyy, kun hetkeksi sen äärelle pysähtyy.

Vähän asiaan pidemmälle tutustuessaan törmää kuitenkin väistämättä rajaan, jossa tutkittu tieto päättyy ja josta filosofia, uskomukset, kansanviisaus ja omakohtainen kokemus jatkavat. Mihin kaikkeen hengityksemme todellisuudessa vaikuttaa, ja mitkä ovat mahdollisuutemme ja syymme puuttua sen tehtäviin?

Pranayamoista sanotaan, että oikein tehtynä ne voivat parantaa, väärin tehtynä sairastuttaa. Kaikessa universaaliudessaan hengitys on hyvin henkilökohtainen tapahtuma: jokaisella on oma tapa hengittää. Oma hengitystapa kantaa mukanaan koko elämämme historiaa, tunteita, muistoja, opittuja tapoja ja traumoja, ja se on kietoutunut yhteen koko psykofyysissosiaalisen olemuksemme kanssa. Fysiikkamme on osin syynä, osin seurausta tavastamme hengittää. Hengityksemme on tilanne- ja elämäntilannekohtaista. Fyysiset ponnistukset ja lepo sekä stressin määrä saavat aikaan suuria vaihteluita hengityksessämme niin nopealla kuin pidemmälläkin aikavälillä.

Joskus epätasapainoinen hengitys voi johtaa erilaisiin somaattisiin tai psyykkisiin ongelmiin, ja on hyvä opetella tarkoituksenmukaisempaa hengitystapaa. Omien asiakkaideni kohdalla olen huomannut, että suurin haaste ihmisillä on löytää oma luonnollinen, rauhallinen ja tasapainoinen hengitys. Tällöin tärkein harjoitus voi olla pysähtyminen aloilleen, jolloin kenties on mahdollista antaa keuhkojensa kerrankin kaikessa rauhassa tyhjentyä. Suurimpia oivalluksia ihmisillä on ollut se, kuinka uloshengityksen jälkeiseen pieneen, pakottamattomaan taukoon voi pysähtyä hetkeksi rentoutumaan.

Näistä lähtökohdista muodostuu periaatteeni, että ohjaan hengitysharjoituksia ensisijaisesti yksityistunneilla, asiakkaani yksilöllisen tilanteen ja olemuksen huomioiden. Mikäli teemme hengitysharjoituksia ryhmässä, ja ryhmässä on yksikään ihminen, joka on ensimmäistä kertaa kohtaamassa oman hengityksensä tietoisesti, on harjoitusten oltava hyvin kevyitä perusharjoituksia tasapainoisen hengityksen tavoittelemiseksi. Pranayama-tekniikoista voimme ryhmästä riippuen tutustua joihinkin hyvin kevyisiin ja turvallisiin, erityisesti hermostoa tasapainottaviin harjoituksiin.

Pranayama-tekniikoiden vaikutuksia on jonkin verran tutkittu myös tieteen keinoin. Koska pranayamoihin sisältyy aina väistämättä myös hengityksen fysiologia, voidaan joitakin johtopäätöksiä tehdä niiden vaikutuksista mm. autonomiseen hermostoon ja happo-emästasapainoon. Pranayamojen energeettiset vaikutukset jäävät kuitenkin näiden johtopäätösten ulkopuolelle. Fysiologisesti jotkin voimakkaat harjoitukset voivat saada harjaantumattomalla oman luonnollisen hengityksen epätasapainoon, mutta tämän lisäksi harjoitukset saattavat sysätä liikkeelle jotakin sellaista esimerkiksi tunne-elämän alueella, jota asianomainen ei ole siinä tilanteessa valmis käsittelemään. Niinikään meille vielä vieraampi energeettinen vaikutus voi saada aikaan kehossa jotakin ei-toivottua.

Vaikka haluamme niin kovin ymmärtää järjellämme kaiken tästä maailmasta, meitä kuitenkin kiehtovat salaperäiset, mystiikan verhoon kietoutuneet asiat. Elämä – henki – itsessään on suuri mysteeri, ja jos on pienikin mahdollisuus, että yksinkertaisen harjoituksen avulla saamme jonkin kokemuksellisen yhteyden alkulähteeseemme, olemme innokkaita kokeilemaan. Pranayamoista löytyy valtavasti materiaalia niin kirjallisuudesta kuin verkostakin. Osa tiedoista on hyvinkin ristiriitaista, ja samasta tekniikasta käytetään eri nimityksiä, tai eri tekniikoista puhutaan samalla nimellä. Joogan eri koulukunnat ohjaavat harjoituksia vähän eri tavoin. Pranayamoja voidaan käyttää terapeuttisesti, ja erilaisia tekniikoita ja menetelmiä lienee muodostunut historian saatossa samaan tapaan kuin jooga-asanoita. Harjoitusten alkuperäinen tarkoitus (siten kuin se joogasutrissa on esitelty) on ollut puhdistaa kehoa ja mieltä, ja valmistaa joogan harjoittajaa hiljentymään meditaatioon. Jokainen voikin siis omista lähtökohdistaan miettiä, mikä hänelle tähän tarkoitukseen parhaiten sopii.

Oma tämän hetkinen ajatukseni asiasta on, kuten monen muunkin asian kohdalla: oikeat asiat kyllä tulevat luo tai kutsuvat luokseen, niin sanotusti resonoivat, jos niiden antaa, eikä räpistele sokkona joka suuntaan. Kaikki ei toimi kaikille, ja pranayamatkin tulisi valita oman kehotyypin, terveydentilan ja elämäntilanteen mukaan. Tärkeää olisi saada henkilökohtaista ohjausta, jolloin itselle sopivaa harjoitusta voi etsiskellä turvallisin mielin. Ja kuten oma pranayama-opettajani aikoinaan totesi: ”Vaikeaa ei ole löytää jotakin uutta elämäänsä; vaikeaa on pitää kiinni yhdestä asiasta tarpeeksi pitkään nähdäkseen, mitä tapahtuu.”